Sivut

torstai 29. syyskuuta 2011

Tuhat kertaa

Olette uskomattomia! Kahteen viikkoon en ole kirjoittanut sanaakaan ja silti olette käyneet lukemassa blogiani 30 kertaa! Ja nyt on tullut ensimmäinen tonni täyteen. Sen kunniaksi järjestänkin pienet arpajaiset kaikkien tähän viestiin vastanneiden kesken. Ensimmäiset arpajaiseni, joten koavsti jännittää miten ne sujuvat, mutta eiköhän sellaisista selvitä. Palkintona on jokin pehmoinen piristys syksyn pimeyteen.

Viimeisen viikon ajan meillä oli hoidossa suloinen koirulainen äidiltäni, joka on muutama vuosi sitten adoptoitu Viipurin koirakodista.
Hiukan on heikko kuva, mutta kaveri oli niin arka tapaus, että kesti koko viikon saada pikkuinen rentoutumaan ja syömään edes ruokansa puoliksi. Ja täytenä maalaiskoirana kaupunkilaiselämä oli todellinen järkytys. Busseja, autoja, pyöräilijöitä ja muita ihmisiä.. Huh, mutta tämä koira oli silti niin suloinen ja halailtava. Silti totaalisena laiskimuksena, olen tyytyväinen, kun ei tarvitse heräillä aikaisin aamusta lenkille.

Eilisellään käväisin pikaisesti lähellä olevassa lankakaupassa vaihtamassa jälleen yhden knit pro puikoistani uuteen sen hajottua. Eikä sieltä lankakaupasta pääse ulos ilman lankakeriä... Mutta pysyin tiukkana ja kotiini muutti vain kaksi kerää sukkalankaa.
Kerät olivat puoleen hintaan ja juuri sellaista ohutta sukkalankaa, jota kaipailin itselleni. Ja nuo värit, ihania syksyn värejä, ruskea ja vihreä. Siispä jälleen lankasupisteluni hidastuivat. Eihän tässä ostoksessa ollut mitään järkeäkään, koska pääsen aloittamaan näistä sukat vasta joulun jälkeen, kun kyjy loppuu. Onneksi vain 200 grammaa tuli lisää ja jälleen on jotain valmistakin.

Ylpeyden aiheeni:


Hirmu hitaalla Bavaria-virkkauksella tehty kesäkassi, kymmenes valmistunut kyjy-työni. Sitä mukaa kun työ eteeni muuttui suunnitelmanikin. Palat olivat todella hitaita tehdä, kun sain ohjeen mukaisesti palat valmiiksi huomasin, että paloja tarvittiinkin vielä lisää. Neljän lisäpalan jälkeen päätinkin haluta valkoisen kassin sijasta vihreän, joten värjäilin kassin sopivaksi ja tämän jälkeen opettelin vielä ompelukoneen käyttöä, jotta sain kangaskassin ja virkatun kassin kiinni toisiinsa. Ja luonnollisesti, minun onnettomilla ompelutaidoilla, työssä on ryppyjä ja kiemuroita saumoja, mutta olen silti työhön todella tyytyväinen. Lankana oli Almiina 8/4 ja lankaa kului 264g. Eli ostetut langat on jo kulutettu :) Mutta vähään aikaan en halua kuullakaan bavaria-virkkauksesta.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Syksyä odotellessa

Olen aina ollut syksyihmisiä, vaikka illat pimeneekin. Odotan jo innolla, että saan sytyttää kynttilöitä (jos joku vain siivoisi pöytäpinnat ensin), syksyn värikkäitä puita ja raikasta syysilmaa. Syksyn innoittamana askartelinkin viime viikolla tyttäreni avustuksella hienon ovikranssin kotiimme. Koko ilta siinä meni ja puoli paketillista kahvin suodatinpusseja, mutta näyttää niin aidolta, että oli sen vaivan väärti.
Löysin askarteluliikkeestä monennäköisiä valmiita marjojennäköisiä palluroita sekä hienon linnunpesän. Pohjana on alennuksesta löytynyt puinen kranssi. 
Lisäksi yhdeksäs kyjy-työni valmistui. Onneksi olen aloittanut useampia pienempiä ja nopeampia töitäkin, jotka edistävät kyjyilyäni edes vähän. Kuitenkin huolestuttaa, että tämä kuukausi on jo puolessa ja vain yksi työ, helpposellainen, on valmistunut. Tuleekohan tässä kuussa muita valmistuneita? Mutta asiaan, valmistuneena on uusin lankakorini, jonka kokeilin flip flop langasta. Kyllästyin niin kyseiseen lankaan, että päätin päästä siitä mahdollisimman nopeasti eroon. Flip flop on hankala lanka, kun se on niin paksua ja epäkäytännöllistä akryyliä. Vielä olisi pieni määrä jäljellä käytettäväksi sekä yksi kyjytyö kesken samaisesta langasta. 
Lankakoriin kului lankaa 572 grammaa, siitä tuli kiitettävän iso halkaisijaltaan ja laidat ovat hiukan vetelät. Tosin, samanlaiset reunat on myös huovutetussa lankakorissanikin, vaikka luulisi sen olevan huomattavasti tukevampi tekotapansa perusteella. Käytin työhön kaksinkertaista lankaa ja virkkuukoukkua koko 6.

Seuraavaa valmistuvaa kyjyä saattekin sitten odotella. Virkattu kesäkassini kokee jatkuvasti purkoosia pikkuvirheiden vuoksi, joista rakkaat neuleharputkin ehtivät huomautella viime torstain neuletapaamisessamme. Mutta täydellisyyteen pyrkivänä neulojana, en vain voi jättää selkeästi näkyvää virhettä työhön. Siispä älkää odotelko suuria päivityksiä lähitulevaisuudessa, ainakaan neuletöihin liittyen, murrr..

lauantai 3. syyskuuta 2011

Paljon tehokasta työskentelyä

Elokuu loppui sitten vauhdilla. En meinaa ehtiä edes blogia päivittelemään, kun syksy on taas tuonut tutun kiireisen arjen meidän kotiin. Kuka sen kehtaa meille työntää? En ymmärrä. Voinkin siis todeta, että seuraavan kerran on kai vapaa-aikaa ensi tammikuussa. Tiedän jo nyt, että kalenteri täyttyy hetkessä kaikista tulevista sukulaisvierailuista, syntymäpäivistä ja muista vakiotapahtumista. Ja joulukin on jo melkein täällä eihän joululauluihin ja joulukarkkien ilmestymiseen kauppoihin ole kuin reilu kuukausi.

Suurimmaksi osaksi elokuun lopulla aikani meni täyttäessä jääkaappia ja pakastinta. Joka vuotinen perinteemme on ollut kerätä kotipihastamme kaikki aroniamarjat kaikkien naapurien ihmetykseksi. Kuinkahan moni ruuduntakaa nyt toteaa, mitä ne on tai syökö nuo hullut niitä? Kyllä syömme niitä. Suosittelen googlettamaan sanan aronia ja opit paljon uutta. Meidän perheessä aroniat muuttuvat mehuksi ja tänä vuonna sekoitimme siihen vielä mustaviinimarjamehua. Kokonaisuudessaan mehupulloja tuli ruhtinaalliset kymmenen kappaletta sekä yksilitra mehukannuun, kun ei enää pullot riittäneet.
Ja on kyllä niin nam! Suosittelen kaikkia kokeilemaan. Tosin, ei kannata laittaa parhaimpiaan päälle, koska aroniamarja on erittäin värjäävä marja kuten mustikka.


Mehunteon jälkeen sain kuulla siskoltani paikan, josta pääsee poimimaan omenia ja niitähän meillä nyt sitten riittää. Piti oikein ostaa uusi pakastinkin, jotta saadaan kaikki soseet pakastimeen. Mikä ihana tekosyy hankkia jotain uutta meidän jo ennestään täyteen pieneen kolmioomme. Omenia kerätessä huomasin, että minussa asuu edelleen pieni apina.
Vielä olisi muutama säkillinen omenia odottamassa parvekkeella, josko niistä sosetta saisi tehtyä. Tai jotain muuta? Pakastusrasiat ovat jo loppuneet, joten ideoita otetaan vastaan.

Onneksi minulla on yksi kyjy-työkin valmistunut, ettei tämä postaus mene ihan pelkäksi tee-se-itse-oppaaksi. Nimittäin tuubihuivin valmistui hienosti kaksituntia ennen puoltayötä elokuun viimeisenä päivänä.

Tuntuu ja näyttää mukavan lämpöiseltä. Lankana oli puron viimevuotinen väri iltanuotio, jota kului kokonaiset neljä kerää. Puikot kokoa 5. Pidän työstä kovasti. Ohje on periaatteessa Novitan, mutta edellisen työpaikkani eräs asiakas antoi minulle hiukan paremmat mittasuhteet ja silmukkamäärät työn toteutukseen, joten käytin niitä alkuperäisen ohjeen sijaan. Kyjy-työt sivultani löydät linkin alkuperäiseen ohjeeseen, kun juuri nyt laiskottaa sen verran kaivaa ohje jälleen esille ja muistella mistä lehdestä sen löysin. Olisikohan ollut Novita syksy 2009 tai 2010. Mieheltäni tuli mukavan rohkaiseva kommentti huivia kokeillessani, että näytän ihan mummolta. Toivottavasti tämä ei ole ihan koko totuus, koska huivi tuntui mukavalta pitää.

Yksi suru-uutinenkin mahtuu tähän joukkoon. Seuraavaa kyjy-työtä jatkaessani, joustinneulepusero, minulta meni jälleen yksi knit pro puikkko poikki. Kauniisti suoraan eri väristen säleiden suuntaisesti. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta. Knittarit on niin ihanat käyttää, mutta alan pikkuhiljaa menettää hermoni jatkuvien vastoinkäymisten vuoksi. Kertaalleen on pyöröjen muovipiuha irronnut metallista, sukkapuikon terä on ollut karhea ja jäänyt jatkuvasti lankaan kiinni, kaksi puikoista on katkennut, muutamissa on jengat, joilla puikot kiinnitetään kaapeliin, ollut huonot, eikä puikko ole kiristynyt paikalleen. Olikohan vielä jotain muutakin. Voiko olla noin monta sunnuntaikappaletta yhdellä ihmisellä? Niihin on palanut aika paljon rahaa, vaikka olenkin saanut aina vaihdettua uuteen puikkoon myyjän kanssa. Kohta en vain kehtaa näyttää naamaani kyseisessä liikkeessä, luulevat minun vielä huijaavan. En vain viitsisi maksaa samanmoista summaa vaihtaakseni toiseen merkkiin. Huoh. Tätä pohtiessa taidan jatkaa neulomista niillä mitkä vielä ehjiä ovat.

Ja vielä piti ihmettelemäni. Miten teitä lukijoita on käynyt sivuillani jo melkein tuhat?!? Uskomatonta. Vain kolmessa kuukaudessa. Kiitos ja kumarrus. Eikös tuhannelle ole ollut tapana tarjota jotain? Mites se homma oikein menee, sivistäkääs aloittelijaa.