Sivut

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kuinka laiska ihminen voi olla?

Osaatteko kuvitella kuinka työlästä blogin kirjoittaminen voi olla? Pelkästään neuletyön päätteleminen tuntuu isolta urakalta. Kun neule on vihdoin valmis, ei sitä jaksa nousta sohvalta hakeakseen kameran. Ja vaikka jaksaisikin, on yleensä ilta, jolloin oikean valaistuksen saaminen on suuren työn takana tai täysin mahdotonta. Keskellä päivää ei töissä viitsi kuvia ottaa ja kun pääset kotiin on jo pimeää. Viikonloppuun on aina vähintään muutama yö jäljellä eikä silloin muista mitään kuitenkaan kuvailla. No, jos nyt jotenkin saisin sen kuvan kameraan asti ja pääsen tietokoneelle, huomaan, että kameran nettipiuha on joka tapauksessa kateissa. Etsiskeltyäni sitä hetken paperipinojen alta tietokoneelta, luovutan ja suunnittelen tekeväni työn loppuun seuraavana päivänä. Voitte jo arvata mitä "seuraava päivä" tarkoittaa, niinpä asia unohtuu muutamaksi päiväksi.

Jos nyt jostain syystä kykenen suorittamaan ne kuvat koneelle asti, huomaan lasten varanneen tietokoneen itselleen, pyytäneen vähintään neljästi vettä ja huutaneen kahdesti vessasta "pyyhkimään". Oman blogin avaamiseenkin tarvitaan siis useampi tunti aikaa. Ja vihdoinkin lasten mentyä nukkumaan, televisiosta tulee se must-sarja, jota ei halua jättää väliin. Tämän jälkeen huomaakin jo silmien lurppaavan lupaavasti ja voi siirtyä kohti nukkumatin valtakuntaa. Ai miten niin kiireinen perhe-elämä ja ruuhkavuodet? Onneksi sitä ehtii päivittäin edes hetkeksi istahtaa alas ja ahertaa neuleiden parissa.

Koko vuosi on mennyt aika hiljaisesti. Vertasin jo kulutetun langan määrää tämän ja viime vuoden osalta ja ero oli huomattava. Viime vuonna käytin 7,5kg ja tänä vuonna vasta hiukan vajaa 3,9kg. Siis yli kolme kiloa eroa!! Ainoa lohduttava tekijä on se, että viime vuoden lankaostot olivat 12,8kg ja tänä vuonna tulos on onnettomat 4,1kg. Jos siis kulutan vielä tämän vuoden aikana reilut 200g lankaa olen miinuksen vuoden tuloksessa. Jippii!!

Tämmöiset syntyi viime heinäkuussa:

 Kuukauden sana oli angry birds. Tytär halusi kyseisen hatun, mutta lopulta olikin liian poikamainen. Nyt on työnalla punainen paholainen, kenties ensi kesäksi sitten. Pikku mieheni nukkuukin angry Birds pehmonsa kanssa toisinaan, joten rakkaita ovat.

Elokuussa tuli osallistuttua Ravellenicsiin Olympialaisten aikaan. Ylitin itseni täysin! Voin kai jo myöntää osaavani kirjoneuletta :). Lankana step classic. Neulomiseen meni kaksi viikkoa.





Pienestä vitsistä alkunsa saanut neulegraffititempaus loi hienoja tuloksia neuleharppujemme kantatapaamispaikkaan. Nimittäin Jumbon kauppakeskuksesta Fazerin kahvilasta voi löytää (toivottavasti vielä pitkään) neuleporukkamme tekemät istuintyynyn koristeet, joilla päätimme piristää paikan ilmettä kiitoksena ystävällisestä palvelusta ja aurinkoisesta suhtautumisesta joka kuukautisiin tapaamisiimme.Oma graffittini on tuo sininen. Huomenna pääsemme taas nojailemaan tyynyihin.Olemmehan kuluttaneet kyseisiä pehmusteita jo vuodesta 2010 helmikuusta.




Tämän syksyn kuvasadosta löytyy vielä ihanat alpakka-langoista tehdyt pipot minulle ja lapsukaisilleni. Ette kyllä usko, mutta pipoista pienimmännäköinen on minun ja minulla on isoin pää. Taaimmainen pipo puolestaan on nuorimmaiseni ja luonnollisesti rakkaalle tyttärelleni punaista. Mitä muuta voisi prinsessa toivoa?


Tämän ja eilisen illan urotyöksi tunnustettanee piparitalo, joka on vuosittain tehtävä itse. Joulu ei tule ilman tuttuja perinteitä.
Nyt saa joulunalusaika alkaa :)

1 kommentti:

  1. Sun pitäis ulkoistaa tää blogin ylläpito?? ;D
    Hieno muumitalo!

    VastaaPoista