Sivut

torstai 14. maaliskuuta 2013

1+1=3 eiku..

Olen kohta epätoivonen lankasaldostani. Heti vuoden alusta myin neuleharppuystävälleni Angeliquelle virkkauslankaa kertoen onnessani sitä olevan reilut 400 grammaa. Taisi olla meidän vaaka hiukan pieleen synkronoitu, kun vastaanottajan vaaka näyttikin noin 250 grammaa. Lankojen punnituksessa apunani ollut vajaa kuusivuotiaani oli sitten sekoitellut hiukan lukuja niitä luetellessaan ja saanut ihan uusia lukuja. Hiukan olen epäillen seuraillut saldojani, mutta pyrkinyt vielä luottamaan lukujen oikeellisuuteen.

Tänään sitten päätin merkkailla ravelryyn tällä hetkellä työnalla olevien sukkieni kerien kokoja  ja jäin haavi auki tuijottamaan excel-taulukkoni lukemaa. Sen mukaan Zitronin Trekking Hand Art lankaani olisi varastossa 2 339g. En kyllä muista koskaan ostaneeni sitä yhtä kerää enempää. Onpa kerällä kokoa. Yläpuolella taulukossa on yksittäiset jämäkerät, joiden lukema oli ylläri ylläri tasan tuo sama lukema! Onneksi olin tallentanut edellisvuoden excel-taulukkoni kerrankin erilliseksi tiedostokis, joten pääsin kurkkaamaan sen oikean summan tulevien sukkieni lankamäärille. Mutta mutta, tämähän tarkoittaakin nyt sitä, ettei minulla ole koskaan ollutkaan 37 kiloa lankaa.. ei edes lähelle. Pikaisten laskelmieni jälkeen pääsin siihen olettamukseen (siis todellakin olettamukseen, en enää luota tähän matikkapäähän), että lankavarastoni koko on vuoden alussa ollut 34,5kg.

Tämän vuoden kulutuskin on ollut jo kiitettävää ja yhteensä valmistuneita töitä on jo 1 619 grammaa. Niinpä viime vuoden loppusaldon 30,596kg ja tämän hetkisen saldon 32,979kg ei olekaan niin suurta eroa! Jei! Kyllä tuntuikin ihmeellisen suurelta alkuperäiset luvut ja tällä laskutekniikalla varastoni supistuu ihan muutamassa vuodessa :D

Ihan kaikista valmistuneista töistä en ole kuvia nappaillut, mutta tässä oma suosikkini ja ehdoton ihailunkohteeni:


Pojalleni valmistui kovasti odotettu pusero, jonka ohje löytyi ravelrystä ja neuloin sen Novita luxus Cloudista. Ihanan pehmoinen ja soljuva lanka neuloa. Ohje näytti alussa kamalalta kaikkine 25 sivuineen, mutta osoittautui helpoksi seurata. Pusero on ollut niin suosittu, että se päällä haluttaisi nukkuakin. Ja tasku on niin pop. Tämmöisen nähtyään isäntäkin oli valmis jonotuslistalle odottamaan omaansa, tosin ilman taskua.

Tyttäreni päätti auttaa minua langantuhoamisinnossani hukkaamalla kaulurinsa. Pitäähän neulojan lapsella olla neulottu kauluri kaupastaostetun sijaan. Niinpä kaivelin varastosta sopivan paksun langan Austermannin bambou softin ja pyöräytin hetkessä hänelle kaulurin.

Pikkuvelki oli heti sitä mieltä, että hän on jäänyt pahasti jostain paitsi ja huomasin puikoillani olevan hyvin pian toinen samanlainen eri väristä.
Tässä vaiheessa päätin jo itsekin kokeilla miltä moinen kauluri tuntuu ja neuloin sitten itsellenikin samanlaisen oranssina. Mies kun sitä hiukan sovitti, oli muutaman päivän kuluttua hänelläkin sitten omansa tosin kaksivärisenä vihreä-beige, kun ei enää lankavarastosta muita väriä löytynyt. Niin sitä tuli lämmitettyä koko perhettä kerralla ja jokainen vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä omaansa. Ohje löytyy Ullanneuleesta koko perheen palmikkokaulurit .

Tämän hetken aikaa vievänä projektina on kummitytölleni luvattu poncho. 
Työ alkaa olla jo loppusuoralla, mutta ohuella langalla isoa työtä tehdessä meinaa epäusko valmistumisesta iskeä. Uskon kuitenkin pääseväni päivittelemään saldojani tämän työn osalta ennen kuunvaihdetta. Katsotaan miten käy.

 


3 kommenttia:

  1. Että semmoista neulojan matikkaa! :D :D

    VastaaPoista
  2. Siis mitä hä.... insinöörin matikkapää tippui kärryiltä puolivälissä ;))))

    VastaaPoista
  3. Hmm... mielenkiintosia lukuja. Mä taas puolestani epäilen, et voisko siellä olla myös liian pieneksi laitettuja kilomääriä jos on jossain luiskahtanut noin isoksikin määrä vahingossa.... Mielenkiinnolla odotan lankasi loppumista!

    VastaaPoista