Kamera vaihtoon!

Jos normaalistikin ottamani kuvat ovat keskinkertaisia, niin tänään niitä ei meinaa kehdata julkaista. En siis tule toimeen oman kamerani kanssa. Valaistus oli surkea, tausta liian tumma, kamera ei ymmärrä tarkentaa oikein. Toisin sanoen, koittakaa kestää onnettomat kuvat. Kamerasta ehti loppua akku kaiken kuvaustestailun tiimellyksessä, joten muitakaan kuvia ei ole saatavilla.

Tässä parhaimmistoa kuvista, kokoelma aktiivisista keskeneräisistä töistäni:

Olen työmatkoillani (10 minuuttia bussissa per suunta) työstänyt itselleni tunikaa. Se ei siis kovinkaan nopeasti etene, mutta olen päässyt jo vyötärölle asti. Alla olevassa kuvassa ei väritys täsmää, joten ihailkaa ennemmin ylempää kuvaa.
Mittasuhteet ovat tuottaneet tässä työssä päänvaivaa. Olen nyt saavuttanut silmukkamäärän ja tiheyden perusteella lantion leveyden, joka täsmää myös rinnanympärykseeni. Ongelmani onkin se, että vyötäröni on selvästi kapeampi. Jos haluan tunikasta tyköistuvan, minun pitäisi joko aloittaa koko työ alusta ja kaventaa nopeammin tai sujuvasti pidentää työtä jatkamalla tästä kohdasta kavennuksia, mutta silloin on riskinä, että lanka loppuu kesken. Minua ei haittaisi, että tunika olisi pidempi, mutta kyseistä lankaa ei ole enää myynnissä enkä usko jaksavani metsästää sitä toisaalta. Tyydyin siis, ainakin toistaiseksi, tekemään siitä "liian isoa". Toivon, ettei siitä tule sellaista. Ohje on Novitan, samoin lanka. Ja mikäänhän ei täsmää alkuperäiseen ohjeeseen..

Viime postauksessani esittelin hameen vironvillasta. Nyt työ on edennyt jo pitsiosioon, joka onkin hitaampaa, kun en voi tuijotella telkkaria niin tiiviisti kesken neulomisen. 

 Vaikka mekko onkin jo puolessa välissä, koen sen olevan vasta noin 30% valmis, johtuen pitsistä. Se hidastaa yllättävän paljon. Ja kiireisenä lapsiperheen äitinä, neulonta-aikaa ei juuri ole. Sitä on varastettava joka välistä mistä se on mahdollista.

Tässä onkin vasemmalla puolella tätini vanha liina, joka oli käytössä mennyt muutamasta kohdasta rikki. Hän oli antanut liinan äidilleen korjattavaksi, mutta vanhalla ihmisellä ei enää näkökyky ja hienomotoriikka riittänyt, joten isoäitini kysyi minulta korjausapua. Minä en liinoja osaa korjata ja tämän liinan pylväät olivat niin riekaleina, että totesin helpommaksi kopioida koko liinan uudelleen. Sain projektin noin kolme vuotta sitten. Tuolloin virkkausintoni lopahti ja siirryin neuleisiin, joten vasta nyt olen aloittanut työn aktiivisen kopioinnin. Hyvin etenee, tosin tämäkään työ ei ole niitä helpoimpia telkkarin katselu neuleita.

 Viimeisimpänä aloittamani projekti onkin oikeastaan Drucillan aikaan saannosta :). Hän kertoi osallistumisestaan mysteerihuivin neulomiseen. Tietysti oli käytävä kurkkaamassa mistä on kyse ja sille tielle jäin. Ensimmäinen vihje huivista julkaistiin lauantaina ja kiitos Vappuvapaiden sain sen jo tehtyä. Ei mitenkään vaikea, helmet jätin työstä pois oman mielenterveyden säilyttämiseksi, mutta tämäkään ei ole ruuduntuijotusneule.. Lankana käytän hyväksi huivilangaksi todettua vironvillaa.

Sitä kun riittää ja on niin hienoja keriäkin kotona!

Se miksi yhdeksi suurimmaksi ongelmakseni on muodostunut television katselun ja neulomisen yhdistäminen, johtuu rakkaasta tv-sarjastani Teho-osastosta. Työkaverini onnistui ylipuhumaan minut ostamaan sarjan ensimmäiset tuotantokaudet itselleni. Sen jälkeen olenkin kaikki illat istunut niitä tuijottamassa ja riippuvuus on kova. Onneksi lasten takia en viitsi sarjaa katsella päivälläkin, muuten siitä kärsisi jo koko perhe. Onneksi kaksi eri harrastusta voi yhdistää kohtuu helposti.

Näitä töitä tehdessä ei tarvitse murehtia, että jotain ihan heti valmistuisi. Varsinkin, kun se ainoa helppo työ on matkaneuleena ja mitä enemmän säät suosii, sitä useammin otan pyörän alleni työmatkoille.

Lopuksi toivottelenkin kaikille hyvää alkavaa työviikkoa! (tiedän, toisilla se alkoi jo maanantaina)
Kohtahan se onkin jo viikonloppu! Nauttikaas vielä viime viikonlopun kätteni tuotoksista, jotain kun sentään valmistuukin: