Sivut

tiistai 14. tammikuuta 2014

Tassut tossuun!

Näin olen todennut lapsilleni aina, kun on pistettävä kengät tai tossut jalkaan. Tähänkin tuli sitten haasteita, kun totesin, että molempien lasten päiväkotitossut ovat vaihteeksi hajonneet. Toiset kuukauden käytön jälkeen ja toiset ehti olla jalassa tasan kerran sen jälkeen, kun joulupukki ne meille toi. Mitä tästä opimme? Älä osta lapsille tossuja vaan neulo itse paremmat. Niinpä valmistui nämä:

Lanka: Novita puro batik ja Cannes, Ice Yarns bamboo worsted. Menekki: ylempiin 97g ja alempiin 103g, Ohje: Crocodile Stitch Boots (ravelry). Virkkuukoukku 3,5mm.
Lapset saivat itse valita värit puro batikin, novita cannesin ja Ice Yarnsin bambulangasta. Tytär valitsi luonnollisesti pinkkiä, mutta yllättäen sen kanssa sinistä. Pojalle kelpasi ruskean kaveriksi valkoinen cannes ja vaalean sininen Ice Yarns. Ja äiti kiittää, hyöty ja huvi on yhdistetty: lapset saivat tarhatossut ja ovat onnellisia hienoista tossuistaan, äiti sai neuloa ja sai pienennettyä inhokkilankojensa varasto-osuutta. Vain isä jäi nuolemaan näppejään. Kenties hänen onnekseen kääntyvät onnellinen vaimo ja lapset. :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Syksy paketissa

Syksy hurahti huomaamatta. Tai ei niinkään huomaamatta, mutta melkoisella vauhdilla, stressillä ja pidemmällä sairastelulla. Onneksi kaikki tuo tuntuu jääneen uuden vuoden alle, joten innolla uusia tuulia kohti!

Kaiken kiireen keskellä ehdin neuloskella melkoisesti, vaikka välillä tuntuikin olevan useampia päiviä, jolloin en koskenutkaan puikkoihin. Neulomismäärästä todistaa erityisesti se, että lankaostoksista huolimatta koko vuoden lanksaldo oli komiasti 3,2kg miinuksella. Kaiken kaikkiaan neuloin 6,8 kiloa lankaa. Kuulostaa kyllä hurjalta, mutta tuntuu niin vähäiseltä. Kenties tänä vuonna ylitän itseni.

Erityisesti näytän innostuneen sukista.


Kolmet sukista tulivat työtovereilleni, joita halusin kiittää viimeisimmästä hyvin menneestä vuodesta. Kun itsellä on hyvä mieli, on helppoa jakaa sitä muille.Arvaatkos mitkä näistä sukista tulivat itselleni? No ne eniten työtä vaatineet ruususukat. Mallin ja langat löysin Roosanauhaliitolta. Sukat ovat malliltaan Ingridit. Hienolta näyttää, mutta tyypillistä minua, kirjoneule on melkoisen kireää ja sukkien jalkaan vetäminen ja pois saaminen vaativat hienoista kärsivällisyyttä.

Sukista siirryin joulun alla tossuihin ja tein serkkuni pyynnöstä hänelle pukin konttiin converset:
Nopeat ja helpot, tosin ohjetta voisin vielä muokata hiukan lisää, ainakin jos itselleni teen joskus samanlaiset. Oma jalkani on niin kapeaa mallia, että mitkä tahansa tossuset putoavat jalasta.

Palatakseni vielä kesäisempiin tunnelmiin, päätin tuhota yhden inhokkilangan pois varastostani alku syksystä. Akryylilangasta, luit oikein, kylmät väreet kulkevat selkäpiissäni, kun ajattelenkin, valmistui yllättävän näyttävä ja hienoa mekko tyttärelleni:
Lanka oli Lidlin ostos muutamien vuosien takaa ja pätkärääkättynä lankana en voi ymmärtää nykyisin miksi olen sen joskus ostanut. Yhdistettynä yksiväriseen oranssiin ja punaiseen lankaan, mekosta on tullut tyttäreni ehdoton suosikki. Malli on nätti, ravelrystä löydetty Oriental Lily. Kenties teen vielä jonain päivänä tyttärelle toisenkin samanmoisen, eri langasta tosin. Sen verran on kehuttava tätäkin lankaa, se ei kulutuksesta ja lukuisista pesuista näytä kärsivän. Ei nukkaa eikä nyppyynny.

Kyseisestä langasta jäi vieläkin jämiä ja päätin ilahduttaa niitä työtoverin pientä vauvaa:
Aurinkoinen vauvapeitto syntyi hetkessä ja on varmasti pienen liikkujan mieleen värikkyydellään.

 Kenelle sitä eniten neuloisi kuin rakkailleen. Tosin nämä tumput ja pipon olin jossain määrin ajatellut itselleen. Mies niihin kuitenkin ihastui ja päätin ne lahjoittaa hänelle.
Viimeiset Tempon jämät tähän lähes tulkoon kului. Kohta hidastuu lopullisesti neuletahtini, kun siirryn ohuempiin lankoihin.  Niistä ei hetkessä saakaan valmista :)




















Yksi pitkäaikainen suunnitelmani oli neuloa miehelle pusero. Marinoituani parin vuoden ajan varastossani vihreää alpakkasilkkiä, sain toteutettua kyseisestä langasta puseron, jollaisen olin tehnyt aiemmin pojallemme eri langasta. Haastetta tuotti, ettei ohjetta ollut suunniteltu murrosikäistä suuremmalle. Ihmeekseni onnistuin puserossa loistavasti.
Tämmöinen pitäisi ottaa tämän vuoden aikana taas puikoille, mutta viisivuotiaan koossa.

Huomaan, että olen innostunut hemmottelemaan rakasta tytärtäni erinäisillä neuletöillä tai sitten hän on vain kaikkein sinnikkäin pyytämään minulta uusia neuleita. Joulukuussa neidolla oli luistelukoulun päätösesitys, jonka teemana oli lumihiutaleet. Meiltä, kun ei valkoisia asusteita juuri löydy, tuunailin tyttären fleecetunikasta lumisen virkkaamalla helman täyteen lumihiutaleita. Tytölle tämä kelpasi ja hän liiteli onnellisena pitkin jäätä. 


Villavyyhdin syksyn neulekerhon lankojen värit osuivat juuri minulle oikeiksi ja yhdestä niistä onkin jo muotoutunut kaksi pipoa, yllätys, yllätys, minulle ja tyttärelle. Ohjeen mukaan pipoon olisi pitänyt tehdä iso tupsu, muodin mukaisesti, mutta sellaista ei minun äässäni näe.

Vuoden 2012 bloggailut päättyivät kuvaan piparitalosta. Niinpä päätän tämän vuoden ensimmäisen kirjoituksen liittyen viime vuoteen samanmoiseen, mutta viimeisimmän joulun tuotokseen.
Tämä talo on tosin jo päätynyt parempiin suihin. Ehdimmehän sentään ihailla sitä peräti kaksi viikkoa ennen pienten sormien innokasta paloittelua.