Äiti tee mulle..

Kesän alku on ollut neulomisen kannalta hankalaa aikaa. Voisin vain aloittaa uusia töitä, mutta niiden, ihan kaikkien, loppuunsaattaminen tuntuu ylivoimaiselta. Onneksi tyttäreni on pitänyt minut erityisen kiireisenä neulomisen saralla. Exceliin on ilmestynyt jo pari vuotta sitten to-do lista, jonka paras täyttäjä on molemmat lapseni ja erityisesti rakas kuusivuotias tyttäreni. Nelivuotias poikanikaan ei jää pahasti jälkeen.

Sain jo heti kesän alussa valmiiksi tyttäreni tilaaman ponchon. Onhan sitä valmistauduttava Suomen ailahtelevaan ja kylmään kesään.

Neitokainen olisi valmis pitämään uutta ihanuuttaan päällä päivittäin, onneksi säät ovat olleet enimmäkseen aika helteisiä, jotta neiti ei ole näyttänyt niin syksyinen viluiselta keskellä kesää poncho päällä. Poncho on tehty kaksinkertaisesta vironvilla 8/2:sta, jota kului 437g. Koko on n. 122cm lapselle. Seuraava tilauskin on jo tehty pojan toimesta, poncho on saatava. Katsotaan nyt milloin äiteen pinna kestää seuraavan ponchon tekemisen.

Kolmas tämän kesän toiveista oli uusi Angry birds hattu. Kaksi jo tehneenä lapset tiesivät, että äidiltä luonnistuu ihan mitä tahansa ja vuorossa olikin Pink Bird. Tytöllä on oltava tyttöjen hattu eikä helmiäkään saa unohtaa.

 Tämän hienouden tekemiseen meni kaksi iltaa, joista toisen sain viettää mitä parhaimmassa seurassa yhdessä harppusisarteni kanssa. Kiitos Angelique mahtavan illan emännöinnistä. Voisiko sitä enempää naurua saada aikaiseksi lapsen viattomasta piposta ja yksinkertaisista virkatuista pehmoeläimistä? :) Onneksi minulla on mahdollisuus kuulua näihin ihanaan porukkaan!

Ainokainen kesälomareissumme tänä kesänä suuntasi kulkunsa Savonlinnan ja Punkaharjun suuntaan. Koko perheen telttaretken kohokohtana oli pienen prinsessan unelma, päästä oikeaan linnaan. Siispä vierailimme Olavinlinnassa. Kyllä oli naurussa pitelemistä miehen kanssa, kun lasten mielestä mielenkiintoisin tutkimuskohde oli linnantornissa sijaitseva helpotushuone, josta oli pitkä pudotus alas kalliolle.

Savonlinnasta kotiinpäin tultaessa pysähdyimme vielä yhdeksi yöki Repoveden kansallispuistoon. Kyllä oli rauhallista kaikkien turistinähtävyyksien jälkeen. Suosittelen lämpöisesti kaikille vierailukohteeksi niin päiväreissuksi kuin pidemmäksikin vaelteluksi luonnonhelmassa.

 Lopulta matka verotti niin hyvin pikkuihmisten voimia, että ajomatka meni rattoisasti nukkuen.

Neuloosin pakko supistelut

Vuoden vaihteen lankavaraston laskeminen sai minut tosissani yrittämään varaston supistamista. Onneksi on puikot pysyneet käsissä ja into mukana. Ideoitakin olisi enemmän kuin ehtii tehdä ja se kyllä hiukan välillä haittaa neulonta tahtia. Nimittäin jo aloitettu työ muuttuu puuduttavan tylsäksi viimeistään kolmantena neulontapäivänä ja olisin valmis aloittamaan jo uuden työn. Olisikohan siis startiittia ilmassa? Tämän seurauksena olen harkinnut kesäyön hullutukseen osallistumista, mutta mitä minä sitten niille kaikille aloitetuille töille teen, kun mitään niistä ei huvittaisi tehdä loppuun asti?

Ensimmäiseksi minun on esiteltävä uuden uutukaiset neuletarvikkeeni, jotka rakkaat lapsukaiseni lahjoittivat minulle äitienpäivän kunniaksi.

 Lapsemme eivät ole olleet vielä päivääkään päiväkodissa ja täten erilaiset lahjat vanhemmille ovat jääneet melko vähäisiksi. Nämä olivat kerhossa tehdyt auringonkukkakassit ja olihan ne otettavan sen arvoiseen käyttöön äidin rakkaimpien harrastustarvikkeiden säilyttämiseen. Nyt siis mukanani kulkee aina pieni osa lapsistani <3.

Viime vuoden puolella olimme työporukalla viettämässä pikkujouluja keilauksen merkeissä. Keilakisan päätöksenä sovittiin, että häviäjä maksaa pizzat. Häviöhän siitä tuli, joten tässä työtoverille palkinto:

 Onneksi pizzan täytteistä ei tullut riitaa :).

Viime postauksessa tuli esiteltyä keskeneräinen poncho serkulleni. No, se on onneksi valmistunut. Kyllä näin isoon työhön saa aina kulutettua kiitettävästi aikaa. Lankana oli mikä muu kuin vironvilla. Tällä kertaa ei kuitenkaan evilla tai aade lõng vaan joku eri tehtaan valmistama. Nimi ei tietysti jäänyt mieleeni ostosten yhteydessä. Värisävy on hiukan erilainen kuin noissa kahdessa edellä mainituista, mutta vahvuus on samainen 8/2. Hieno tuli. Lankaakin kului 352g. Melko ohueksi jäi itselleni muutama vuosi sitten tehtyyn verrattuna johon käytin 6/2 vahvuista vironvillaa. Sitä vain ei valitettavasti enää kuulemani mukaan saa, sen tuotanto on lopetettu.

Tässä vaiheessa neulontojani päätin kuluttaa loputkin ostamastani sateenkaarenvärisestä vironvillasta ja harppuystävieni avustuksella sain valittua malliksi wingspanin ja kuva kertokoon puolestaan.

Yhdestä kerästä eli 156 grammasta lankaa tuli näin ihastuttavan näköinen huivi. Meinasin sen antaa lahjaksi jollekin, mutta ihastuin jälleen kerran värikkyyteen ja nyt se lämmittääkin omaa kaulaani talvisellaan.

Näyttääkös tämä tutulta jollekin:

Pieni vinkki, kannattaa katsoa muutama kuva ylemmäs.. Heh, kyllä jälleen on puikoilla uusi poncho, lähes samasta langasta. Tällä kertaa Aade longista 8/2 vahvuisena. Tyttäreni on pyytänyt ja pyytänyt itselleen samanmoista ja kyllähän se äidin sydän lopulta heltyi. Uutena pulmanani on ollut se, että teen ponchoa kaksinkertaisella langalla. Työ tuntuu todella paksulta ja olen jo kahdesti vaihtanut isompiin puikkoihin, jotta työstä tulisi tarpeeksi ilmava. Vieläkin pohdiskelen pitäisikö vaihtaa vieläkin suurempiin, mutta aika näyttää. Hartiat vain meinaavat jumiutua paksun langan vääntämisestä.

Tein itselleni sukat vuorottaisilla raidoilla Admiral batik edition ja trekking hand art -langoista. Eri lankoja on melko vaikea tunnistaa toisistaan, mutta lopputulos on eläväinen. Keskellä kuvassa on poikani lovikkalapaset, joissa lankana loput Novitan kelo -langasta. Ihana neuloa ja paksuudeltaan ihanan nopeaa, muuten en juuri paksuista langoista tykkää. Vasemmanpuoleisin on poikani tilaus viime syksyltä. Työ lojui pitkään keskeneräisenä, koska inhoan ylikaiken pikkuosien yhteen liittämistä neulan avulla. Lopulta sain työn tehtyä ja aikaa kului muutama tunti. Seuraavaksi onkin tilauksessa tyttärelleni pink Brid, joka valmistuu sitten joskus, kun olen riittävästi unohtanut edellisen neulan käyttelyn.

 Yllä on poncho, jonka mallin valintaan kului aikaa muutama vuosi. Langan, Novitan puro metsän, olin ostanut erityisesti tätä tarkoitusta varten. Yllättävän hankalaa on löytää juuri tietynlainen malli, josta omassa päässä on visio, mutta jota ei osaa tehdä pelkästään improvisoimalla. Yhden mallin löysin jo viime syksynä, mutta sen hankkiminen osoittautui mahdottomaksi. Jenkkiläinen ohje jenkki sivustolla, joka ei myy netin välityksellä ladattavia ohjeita ulkomaille. Siis häh? Luulisi rahan ja luottokorttien kelpaavan businessihmisille. No, pitäkööt ohjeensa. Tämä ohje onkin sitten Dropsin sivuilta Shrug in Symphony. Ohje olikin parempi kuin mitä ohjeen esittelykuva antoi ymmärtää. 

Renee Leveringtonin mysteerihuivit ovat aina yhtä mielenkiintoisia. Ainoa ongelmani on, etten juuri käytä huiveja. Koska lankavarastoissani on lähes kolme kiloa vironvillaa, päätin olla kysymättä sukulaisiltani mielipiteitä ja tein kaksi isoa ja todella kaunista huivia heille lahjaksi. Ensimmäinen on vanhasta evillan onnettoman laaduttomasta langasta tehty Mystery Shawl #30. Lankaa kului kiitettävät 235g. Kokonaisuudessaan hyvin aurinkoinen huivi.

 Koska olen huomannut, että kotini on aivan liian täynnä värikkäitä huonekaluja ja kalusteita eikä valaistustakaan ole koskaan sopiva, olen jo luovuttanut täydellisten ja erinomaisten kuvien ottamisessa. Siispä seuraavana Anniversary Mystery Shawl 2013 langan kulutuksella 257g:

Viimeisen vuoden ajan olen nauttinut työstäni pienessä muutaman hengen työyhteisössäni. Suuri kiitos siitä menee ihanille työkavereilleni. Näinpä neulojana paras tapani kiittää heitä on luoda itse heille jotain omin pienin kätösin. Vielä olisi yhdet sukat tehtävänä. Tässä kaksi valmista paria:

 Siinä missä minä äitinä saan lasteni ihania tuotoksia toivon, että oma äitini osaa arvostaa minun rakkaudella tehtyjä töitäni. Nämä kalastajan kynsikkäät, kuten olen ne itse nimennyt, on äitini pyytänyt edellisten rikki menneiden tilalle. Enhän tietysti osaa enää tyytyä mihinkään yksinkertaiseen, joten päädyin käyttämään ravelrystä löytämääni ohjetta pohjana.

Viimoisena haluan esitellä uusimman perheenjäsenemme. Tyttäreni on alkanut innostua neulomisesta ja otin hänet mukaani Soukan Menitaan eräänä lauantain neuletapaamispäivänä. Ystäväni Nele virkkasi siellä pehmonorsua johon tyttäreni ihastui heti kuullessaan, ettei tulevalle norsulle ole vielä löytynyt omistajaa. Jotakin vaaleanpunaista ja jotakin pehmeää. Sehän on heti adoptoitava. Niinpä ystävällinen Nele sen meille lahjoitti ja Norsuliiniksi nimetty otus onkin asunut siitä alkaen tyttäreni vuoteessa unikaverina.

1+1=3 eiku..

Olen kohta epätoivonen lankasaldostani. Heti vuoden alusta myin neuleharppuystävälleni Angeliquelle virkkauslankaa kertoen onnessani sitä olevan reilut 400 grammaa. Taisi olla meidän vaaka hiukan pieleen synkronoitu, kun vastaanottajan vaaka näyttikin noin 250 grammaa. Lankojen punnituksessa apunani ollut vajaa kuusivuotiaani oli sitten sekoitellut hiukan lukuja niitä luetellessaan ja saanut ihan uusia lukuja. Hiukan olen epäillen seuraillut saldojani, mutta pyrkinyt vielä luottamaan lukujen oikeellisuuteen.

Tänään sitten päätin merkkailla ravelryyn tällä hetkellä työnalla olevien sukkieni kerien kokoja  ja jäin haavi auki tuijottamaan excel-taulukkoni lukemaa. Sen mukaan Zitronin Trekking Hand Art lankaani olisi varastossa 2 339g. En kyllä muista koskaan ostaneeni sitä yhtä kerää enempää. Onpa kerällä kokoa. Yläpuolella taulukossa on yksittäiset jämäkerät, joiden lukema oli ylläri ylläri tasan tuo sama lukema! Onneksi olin tallentanut edellisvuoden excel-taulukkoni kerrankin erilliseksi tiedostokis, joten pääsin kurkkaamaan sen oikean summan tulevien sukkieni lankamäärille. Mutta mutta, tämähän tarkoittaakin nyt sitä, ettei minulla ole koskaan ollutkaan 37 kiloa lankaa.. ei edes lähelle. Pikaisten laskelmieni jälkeen pääsin siihen olettamukseen (siis todellakin olettamukseen, en enää luota tähän matikkapäähän), että lankavarastoni koko on vuoden alussa ollut 34,5kg.

Tämän vuoden kulutuskin on ollut jo kiitettävää ja yhteensä valmistuneita töitä on jo 1 619 grammaa. Niinpä viime vuoden loppusaldon 30,596kg ja tämän hetkisen saldon 32,979kg ei olekaan niin suurta eroa! Jei! Kyllä tuntuikin ihmeellisen suurelta alkuperäiset luvut ja tällä laskutekniikalla varastoni supistuu ihan muutamassa vuodessa :D

Ihan kaikista valmistuneista töistä en ole kuvia nappaillut, mutta tässä oma suosikkini ja ehdoton ihailunkohteeni:

Pojalleni valmistui kovasti odotettu pusero, jonka ohje löytyi ravelrystä ja neuloin sen Novita luxus Cloudista. Ihanan pehmoinen ja soljuva lanka neuloa. Ohje näytti alussa kamalalta kaikkine 25 sivuineen, mutta osoittautui helpoksi seurata. Pusero on ollut niin suosittu, että se päällä haluttaisi nukkuakin. Ja tasku on niin pop. Tämmöisen nähtyään isäntäkin oli valmis jonotuslistalle odottamaan omaansa, tosin ilman taskua.

Tyttäreni päätti auttaa minua langantuhoamisinnossani hukkaamalla kaulurinsa. Pitäähän neulojan lapsella olla neulottu kauluri kaupastaostetun sijaan. Niinpä kaivelin varastosta sopivan paksun langan Austermannin bambou softin ja pyöräytin hetkessä hänelle kaulurin.

 

Pikkuvelki oli heti sitä mieltä, että hän on jäänyt pahasti jostain paitsi ja huomasin puikoillani olevan hyvin pian toinen samanlainen eri väristä.

 

Tässä vaiheessa päätin jo itsekin kokeilla miltä moinen kauluri tuntuu ja neuloin sitten itsellenikin samanlaisen oranssina. Mies kun sitä hiukan sovitti, oli muutaman päivän kuluttua hänelläkin sitten omansa tosin kaksivärisenä vihreä-beige, kun ei enää lankavarastosta muita väriä löytynyt. Niin sitä tuli lämmitettyä koko perhettä kerralla ja jokainen vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä omaansa. Ohje löytyy Ullanneuleesta koko perheen palmikkokaulurit .

Tämän hetken aikaa vievänä projektina on kummitytölleni luvattu poncho. 

Työ alkaa olla jo loppusuoralla, mutta ohuella langalla isoa työtä tehdessä meinaa epäusko valmistumisesta iskeä. Uskon kuitenkin pääseväni päivittelemään saldojani tämän työn osalta ennen kuunvaihdetta. Katsotaan miten käy.

 

Hyvää uutta vuotta!

Joulunpyhät ja vuodenvaihde kuluivat vauhdilla, mitä muuta voikaan odottaa kun lomailee. Ennen lomaa ehdin suunnitella monenlaista ohjelmaa perheelleni ja itselleni, mutta niinpä niin, tuntuu ettei mitään ehtinyt oikein tehdä. Onnekseni lapset antoivat minun sentään istua neulomassa kiitettävästi. Nimittäin alle viikkoa ennen vuoden vaihdetta päätin, että vuodelle 2012 on saatava vielä miinuksia ja kauan työn alla ollut hameeni on valmistuttava. Niinpä päivät kuluivat tiukasti kerroksia laskien. Siitä valmistuikin tämä:

Vironvillasta tehty puikoilla 3.5mm. Ohjeena ravelrystä löydetty Claudia evilla. Lankaa kului työhön 256 grammaa. Aiemmin ajattelin, etten ikinä tee hametta neuloen, koska ne eivät vain istu päälläni kivannäköisesti. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, että  tein tämän hameen. Se on todella kiva päällä.


Vuoden 2012 aikana lankavarastoni oli tarkoitus pienentyä alle 30 kilon. No, lopputulos ei ollut ihan noin hieno, mutta niiden lankojen perusteella, jotka ovat olleet excel-taulukossani supisteluni olivat sentään miinuksella. Sain supistettua varastoani 528 grammaa. Ei mikään huipputulos, mutta sain pidettyä ostokseni aisoissa. Joten vuoden loppusaldoksi tuli 30,596kg.

Se mikä tästä koko lankavaraston supistelutavoitteesta tekee naurettavan on, että päätin penkoa loputkin eteisen lankakaapista, jonka jätin vuonna 2010 ensimmäisen inventaarin aikaan tekemättä. Oletin, että kyseinen kaappi sisältäisi muutaman virkkauskerän sekä pari keskeneräistä neuletyötä. Loppujen lopuksi päivitettyäni koko lankavarastoni, lisäten kaikki keskeneräiset työtkin saldoihin, sain lankavarastoni kooksi iloiset 37,031kg. Eli kevyet vajaa seitsemän kiloa lisää lankaa. Siinä vaiheessa karisi iloisesti haaveet uusien lankakerien ostelusta.

Kaapissani oli marinoitunut viime vuodesta niin iki-ihanaa novitan crystalia. Älkää kysykö miten olen sitäkin bling-bling -lankaa tullut ostaneeksi (niin paljon kun vihaankin kaikkea krumeluuria). Crystalista oli alunperin tarkoitus tulla hieno tuubihuivi, mutta kuinkas kävikään: huivin valmistuttua lanka oli aivan liian pistelevää ja kutittavaa. Ostin lankaa hiukan lisää ja muokkasin siitä hameen, josta tuli aivan hirveä. Marinoin työn kaapin perukalle, koska eihän nyt lankaa voi tuollaista määrää pistää suoraan roskikseen eikä tuosta langasta voi mitään tehdäkään. Nyt sitten kamalasti suurentunut varastoni sai minut motivoitumaan ja purin koko hamosen ja löysin onnekseni ohjeen lovikka-lapasista:

 Voiko viisivuotiasta tehdä onnellisemmaksi kunnon kimallelapasilla. Ja näitähän on luonnollisesti kaksin kappalein, kun viime torstain neuletapaamisessa hajamielinen minäni teki pelkkiä vasemman käden hanskoja. Hyvä puoli on, että ainakin lankaa kuluu :) Lapasten yhteisgrammamäärä on 186g. Nämä ovat nopeat neuloa, onneksi. Ja päätteleminen on yhtä tuskaa noiden kimalteiden takia. Näiden lisäksi olen saanut tehtyä samasta langasta hatun (jota kukaan ei luultavasti halua omakseen) ja työn alla on aikuisen koolla lovikat hatulle kaveriksi (lahjukseksi hatun ottamisesta vastaan).

Yksi ihqu työ on ollut esittelemättä, vaikka se on valmistunut jo reilusti viime vuoden puolella:

Nämä sukat ovat ylpeyteni. Ne saivat alkunsa viime keväänä. Ohjeen sukkiin on suunnitellut Nele ja lankakin on häneltä saatua. Kyseessä on Novitan nalle lanka, joka on ensimmäisen värjäilykokeiluni aikaansaamana saanut ihanan raikkaan värinsä.  Täytyy myöntää, ettei tämä pitsikuvio ollut minua varten ja sen takia työ venyi ja venyi, mutta kyllä siitä hieno tuli ja lämmittävät ihanasti talvipakkasilla!

Nyt olisi intoa päästä jatkamaan lukuisia ufoja, mutta tuo ah niin ihanainen crystal pitäisi saada ensin pois alta. Näyttäähän se lankasaldokin paremmalta näin heti alkukuusta, kun saa tuollaisen paksun langan pois varastosta. Kenties niistä ufoista voisi bloggailla tässä joku kerta, kun saa ne ensin kuvattua...