Paljon tehokasta työskentelyä

Elokuu loppui sitten vauhdilla. En meinaa ehtiä edes blogia päivittelemään, kun syksy on taas tuonut tutun kiireisen arjen meidän kotiin. Kuka sen kehtaa meille työntää? En ymmärrä. Voinkin siis todeta, että seuraavan kerran on kai vapaa-aikaa ensi tammikuussa. Tiedän jo nyt, että kalenteri täyttyy hetkessä kaikista tulevista sukulaisvierailuista, syntymäpäivistä ja muista vakiotapahtumista. Ja joulukin on jo melkein täällä eihän joululauluihin ja joulukarkkien ilmestymiseen kauppoihin ole kuin reilu kuukausi.

Suurimmaksi osaksi elokuun lopulla aikani meni täyttäessä jääkaappia ja pakastinta. Joka vuotinen perinteemme on ollut kerätä kotipihastamme kaikki aroniamarjat kaikkien naapurien ihmetykseksi. Kuinkahan moni ruuduntakaa nyt toteaa, mitä ne on tai syökö nuo hullut niitä? Kyllä syömme niitä. Suosittelen googlettamaan sanan aronia ja opit paljon uutta. Meidän perheessä aroniat muuttuvat mehuksi ja tänä vuonna sekoitimme siihen vielä mustaviinimarjamehua. Kokonaisuudessaan mehupulloja tuli ruhtinaalliset kymmenen kappaletta sekä yksilitra mehukannuun, kun ei enää pullot riittäneet.

Ja on kyllä niin nam! Suosittelen kaikkia kokeilemaan. Tosin, ei kannata laittaa parhaimpiaan päälle, koska aroniamarja on erittäin värjäävä marja kuten mustikka.


Mehunteon jälkeen sain kuulla siskoltani paikan, josta pääsee poimimaan omenia ja niitähän meillä nyt sitten riittää. Piti oikein ostaa uusi pakastinkin, jotta saadaan kaikki soseet pakastimeen. Mikä ihana tekosyy hankkia jotain uutta meidän jo ennestään täyteen pieneen kolmioomme. Omenia kerätessä huomasin, että minussa asuu edelleen pieni apina.

Vielä olisi muutama säkillinen omenia odottamassa parvekkeella, josko niistä sosetta saisi tehtyä. Tai jotain muuta? Pakastusrasiat ovat jo loppuneet, joten ideoita otetaan vastaan.

Onneksi minulla on yksi kyjy-työkin valmistunut, ettei tämä postaus mene ihan pelkäksi tee-se-itse-oppaaksi. Nimittäin tuubihuivin valmistui hienosti kaksituntia ennen puoltayötä elokuun viimeisenä päivänä.

Tuntuu ja näyttää mukavan lämpöiseltä. Lankana oli puron viimevuotinen väri iltanuotio, jota kului kokonaiset neljä kerää. Puikot kokoa 5. Pidän työstä kovasti. Ohje on periaatteessa Novitan, mutta edellisen työpaikkani eräs asiakas antoi minulle hiukan paremmat mittasuhteet ja silmukkamäärät työn toteutukseen, joten käytin niitä alkuperäisen ohjeen sijaan. Kyjy-työt sivultani löydät linkin alkuperäiseen ohjeeseen, kun juuri nyt laiskottaa sen verran kaivaa ohje jälleen esille ja muistella mistä lehdestä sen löysin. Olisikohan ollut Novita syksy 2009 tai 2010. Mieheltäni tuli mukavan rohkaiseva kommentti huivia kokeillessani, että näytän ihan mummolta. Toivottavasti tämä ei ole ihan koko totuus, koska huivi tuntui mukavalta pitää.

Yksi suru-uutinenkin mahtuu tähän joukkoon. Seuraavaa kyjy-työtä jatkaessani, joustinneulepusero, minulta meni jälleen yksi knit pro puikkko poikki. Kauniisti suoraan eri väristen säleiden suuntaisesti. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta. Knittarit on niin ihanat käyttää, mutta alan pikkuhiljaa menettää hermoni jatkuvien vastoinkäymisten vuoksi. Kertaalleen on pyöröjen muovipiuha irronnut metallista, sukkapuikon terä on ollut karhea ja jäänyt jatkuvasti lankaan kiinni, kaksi puikoista on katkennut, muutamissa on jengat, joilla puikot kiinnitetään kaapeliin, ollut huonot, eikä puikko ole kiristynyt paikalleen. Olikohan vielä jotain muutakin. Voiko olla noin monta sunnuntaikappaletta yhdellä ihmisellä? Niihin on palanut aika paljon rahaa, vaikka olenkin saanut aina vaihdettua uuteen puikkoon myyjän kanssa. Kohta en vain kehtaa näyttää naamaani kyseisessä liikkeessä, luulevat minun vielä huijaavan. En vain viitsisi maksaa samanmoista summaa vaihtaakseni toiseen merkkiin. Huoh. Tätä pohtiessa taidan jatkaa neulomista niillä mitkä vielä ehjiä ovat.

Ja vielä piti ihmettelemäni. Miten teitä lukijoita on käynyt sivuillani jo melkein tuhat?!? Uskomatonta. Vain kolmessa kuukaudessa. Kiitos ja kumarrus. Eikös tuhannelle ole ollut tapana tarjota jotain? Mites se homma oikein menee, sivistäkääs aloittelijaa.