Edes kerran vielä

Viimeisen kolmen kuukauden teemana on ollut saamattomuus. Olen ahertanut töiden parissa, neulonut silmät kierossa ja yrittänyt pitää vapaa-aikani järjestelmällisenä kaikkien juhlien, ystävien ja harrastusten keskellä. Lisäksi perheeni on pitänyt pulssini tasaisesti korkealla kolhimalla itseään milloin mitenkin. Viimeisimpänä minä itse ja murtunut varvas.

Lokakuussa viettelin pyöreitä vuosia ja juhlin sitä erinäisten ystävieni kanssa. Täällä mainitsemisen arvoisin porukka on ihanat neuleystäväni neuleharput. Heidän kanssaan tuli syötyä kakkua ja sain Virpiltä ihanan lahjan, joka on ollut ahkerasti käytössä. Lahjan sai toinenkin pyöreitä juhlinut, Nita.

Jotenkin hienoa huomata, että joku välittää ja haluaa antaa jotain näin hienoa lahjaksi. Oman käden jälkeä, voiko sen hienompaa olla? Kyllä näillä kelpaa lankaa poikkasta ja Virpi, olet mielessä joka kerta :).

Seuraavana juhlittiinkin poikani kolmevuotispäivää. Pojan toiveesta loin hänelle suklaa-autokakun, joka oli luonnollisesti värikäs.
Pikkumiehen heinäkuussa murtuneesta jalasta ei ole enää tietoakaan. Poika menee kohta lujempaa kuin siskonsa ja aloittaa jalkapallon pelaamisen ensi vuoden puolella.






Sitten oli vuorossa neuleharppujen pikkujoulut, joista sain Sansuilta hienon pikkujoululahjan.

Pikkurasia tuli heti tarpeeseen ja sain kaikki matkassa mukanani kulkevat neulat, silmukkamerkit yms. hyvään talteen. Lanka puolestaan on bambua eikä minulla ole hajuakaan mitä siitä tekisin. Mutta on se vaan niin ihanan pehmoista. Kuvasta puuttuu (luonnollisesti) ne makeat lahjat eli suklaat.

Loppuvuoden aikana on valmistunut useampia töitä, joista en ole edes ihan kaikki muistanut/ehtinyt valokuvata.

Näistä töistä kyjy-töitä on barbien vaatteet, miehen sukat ja pikkupojan pusero. Työkaverille tei pyynnöstä kalastajanlapaset. Tyttö on ollut erittäin onnellinen barbien vaatteista ja tilaa jatkuvasti lisää. Ja niin ovat tyttären kaveritkin tilanneet. Se on vaan niin pientä näpertelyä, että aina ei oikein jaksaisi, vaikka nopeasti tuleekin valmista.

Miehen sukkien ohje on otettu neulomolaisten tekemästä sukkakirjasta. Hiukan oli jälleen sovellettava, kun lanka oli täysin eri paksuista kuin ohjeessa, mutta hyvät tuli. Lankana oli bulgarialainen mitään sanomattoman värinen lanka, jota on vieläkin jäljellä. Kenties se joskus loppuu.

Pikkupojan pusero puolestaan odottaa vielä pääsyä tulevalle omistajalleen, mutta hieno on. Ohjeena oli Ullanneuleen Melian. Lankana Novita Wool, jota on kaapissa vielä runsaasti. Onneksi viininpunainen on kiva väri, jota on helppo yhdistellä muidenkin värien kanssa.

Työtoverini lapaset on tehty 7-veikan ja nallen yhdistelmästä. Niistä tuli niin hienot, etten olisi halunnut antaa niitä pois laisinkaan.

Seuraavaan postaukseen laittelenkin sitten loput syksyn aikana valmistuneet työt, joista en ole kuvia vielä ottanut. Kyjy-projektista mainitsen vielä sen verran, että jouluun mennessä ehti valmistua 17 työtä ja heti määräajan umpeuduttua valmistui vielä yksi. Lopulta tekemättä jäi kuusi työtä. Minusta tämä oli todella hyvä saavutus, kun mukana oli suurempiakin töitä, joita ehdin saada valmiiksi.

Lankavarastonsupistelujen suhteen en ole ollut ihan niin mallikansalainen tämän vuoden aikana. Olen ostanut (siis ihan hävettää sanoa) lankaa 12,8kg. Siis niin kamala määrä! Onnekseni käteni ovat toimineet (kai) ahkerasti ja olen saanut neulottua varastoistani 7,5kg lankaa. Plussaa koko vuodelle jää siis vain ja ainoastaan 5,3kg. Ei mielestäni niin paha kuin mitä se olisi voinut olla. Onneksi supistelut jatkuvat ensi vuonna ja aion kyllä parantaa tulostani, siis miinukselle päin.

Pistänpä vielä galluppia pystyyn niille, jotka näin pitkän tauon jälkeen eksyvät vielä blogiini, ne ketkä ovat laskeneet langankulutustaan (ja vaikket olisikaan laskenut, niin arvioi) paljonko kulutat lankaa vuodessa? Tai edes kuukaudessa? Toisia neulojia kun seuraa, välillä tuntuu, että olen todella hidas tekemään neuletöitä, mutta todellisuudessa on todella vaikea arvioida mikä on keskimääräistä kulutusta.

Joulun kunniaksi tuli askarreltua työkaverin innoittamana piparilinna ja ensi kertalaiseksi olen aika ylpeä! Kuva puhukoon puolestaan:

Ensi vuonna aion pistää vielä paremmaksi piparikirjan avulla, jonka joulupukki toi tänä jouluna. Välillä kyllä mietin, että miten sitä ehtii kaikkiin harrastuksiin keskittyä, kun on niin paljon erilaisia näpertelyjuttuja, joita haluaisin tehdä. Kuten nukkekodin tarvikkeet.


Lopuksi laitankin vielä kuvan joulukuusesta, jonka askartelin tyttäreni nukkekotiin jouluksi. Hyvää vuodenvaihteen odotusta!