Tuhat kertaa

Olette uskomattomia! Kahteen viikkoon en ole kirjoittanut sanaakaan ja silti olette käyneet lukemassa blogiani 30 kertaa! Ja nyt on tullut ensimmäinen tonni täyteen. Sen kunniaksi järjestänkin pienet arpajaiset kaikkien tähän viestiin vastanneiden kesken. Ensimmäiset arpajaiseni, joten koavsti jännittää miten ne sujuvat, mutta eiköhän sellaisista selvitä. Palkintona on jokin pehmoinen piristys syksyn pimeyteen.

Viimeisen viikon ajan meillä oli hoidossa suloinen koirulainen äidiltäni, joka on muutama vuosi sitten adoptoitu Viipurin koirakodista.

Hiukan on heikko kuva, mutta kaveri oli niin arka tapaus, että kesti koko viikon saada pikkuinen rentoutumaan ja syömään edes ruokansa puoliksi. Ja täytenä maalaiskoirana kaupunkilaiselämä oli todellinen järkytys. Busseja, autoja, pyöräilijöitä ja muita ihmisiä.. Huh, mutta tämä koira oli silti niin suloinen ja halailtava. Silti totaalisena laiskimuksena, olen tyytyväinen, kun ei tarvitse heräillä aikaisin aamusta lenkille.

Eilisellään käväisin pikaisesti lähellä olevassa lankakaupassa vaihtamassa jälleen yhden knit pro puikoistani uuteen sen hajottua. Eikä sieltä lankakaupasta pääse ulos ilman lankakeriä... Mutta pysyin tiukkana ja kotiini muutti vain kaksi kerää sukkalankaa.

Kerät olivat puoleen hintaan ja juuri sellaista ohutta sukkalankaa, jota kaipailin itselleni. Ja nuo värit, ihania syksyn värejä, ruskea ja vihreä. Siispä jälleen lankasupisteluni hidastuivat. Eihän tässä ostoksessa ollut mitään järkeäkään, koska pääsen aloittamaan näistä sukat vasta joulun jälkeen, kun kyjy loppuu. Onneksi vain 200 grammaa tuli lisää ja jälleen on jotain valmistakin.

Ylpeyden aiheeni:

Hirmu hitaalla Bavaria-virkkauksella tehty kesäkassi, kymmenes valmistunut kyjy-työni. Sitä mukaa kun työ eteeni muuttui suunnitelmanikin. Palat olivat todella hitaita tehdä, kun sain ohjeen mukaisesti palat valmiiksi huomasin, että paloja tarvittiinkin vielä lisää. Neljän lisäpalan jälkeen päätinkin haluta valkoisen kassin sijasta vihreän, joten värjäilin kassin sopivaksi ja tämän jälkeen opettelin vielä ompelukoneen käyttöä, jotta sain kangaskassin ja virkatun kassin kiinni toisiinsa. Ja luonnollisesti, minun onnettomilla ompelutaidoilla, työssä on ryppyjä ja kiemuroita saumoja, mutta olen silti työhön todella tyytyväinen. Lankana oli Almiina 8/4 ja lankaa kului 264g. Eli ostetut langat on jo kulutettu :) Mutta vähään aikaan en halua kuullakaan bavaria-virkkauksesta.

Syksyä odotellessa

Olen aina ollut syksyihmisiä, vaikka illat pimeneekin. Odotan jo innolla, että saan sytyttää kynttilöitä (jos joku vain siivoisi pöytäpinnat ensin), syksyn värikkäitä puita ja raikasta syysilmaa. Syksyn innoittamana askartelinkin viime viikolla tyttäreni avustuksella hienon ovikranssin kotiimme. Koko ilta siinä meni ja puoli paketillista kahvin suodatinpusseja, mutta näyttää niin aidolta, että oli sen vaivan väärti.

 

Löysin askarteluliikkeestä monennäköisiä valmiita marjojennäköisiä palluroita sekä hienon linnunpesän. Pohjana on alennuksesta löytynyt puinen kranssi. 

Lisäksi yhdeksäs kyjy-työni valmistui. Onneksi olen aloittanut useampia pienempiä ja nopeampia töitäkin, jotka edistävät kyjyilyäni edes vähän. Kuitenkin huolestuttaa, että tämä kuukausi on jo puolessa ja vain yksi työ, helpposellainen, on valmistunut. Tuleekohan tässä kuussa muita valmistuneita? Mutta asiaan, valmistuneena on uusin lankakorini, jonka kokeilin flip flop langasta. Kyllästyin niin kyseiseen lankaan, että päätin päästä siitä mahdollisimman nopeasti eroon. Flip flop on hankala lanka, kun se on niin paksua ja epäkäytännöllistä akryyliä. Vielä olisi pieni määrä jäljellä käytettäväksi sekä yksi kyjytyö kesken samaisesta langasta. 

Lankakoriin kului lankaa 572 grammaa, siitä tuli kiitettävän iso halkaisijaltaan ja laidat ovat hiukan vetelät. Tosin, samanlaiset reunat on myös huovutetussa lankakorissanikin, vaikka luulisi sen olevan huomattavasti tukevampi tekotapansa perusteella. Käytin työhön kaksinkertaista lankaa ja virkkuukoukkua koko 6.

Seuraavaa valmistuvaa kyjyä saattekin sitten odotella. Virkattu kesäkassini kokee jatkuvasti purkoosia pikkuvirheiden vuoksi, joista rakkaat neuleharputkin ehtivät huomautella viime torstain neuletapaamisessamme. Mutta täydellisyyteen pyrkivänä neulojana, en vain voi jättää selkeästi näkyvää virhettä työhön. Siispä älkää odotelko suuria päivityksiä lähitulevaisuudessa, ainakaan neuletöihin liittyen, murrr..

Paljon tehokasta työskentelyä

Elokuu loppui sitten vauhdilla. En meinaa ehtiä edes blogia päivittelemään, kun syksy on taas tuonut tutun kiireisen arjen meidän kotiin. Kuka sen kehtaa meille työntää? En ymmärrä. Voinkin siis todeta, että seuraavan kerran on kai vapaa-aikaa ensi tammikuussa. Tiedän jo nyt, että kalenteri täyttyy hetkessä kaikista tulevista sukulaisvierailuista, syntymäpäivistä ja muista vakiotapahtumista. Ja joulukin on jo melkein täällä eihän joululauluihin ja joulukarkkien ilmestymiseen kauppoihin ole kuin reilu kuukausi.

Suurimmaksi osaksi elokuun lopulla aikani meni täyttäessä jääkaappia ja pakastinta. Joka vuotinen perinteemme on ollut kerätä kotipihastamme kaikki aroniamarjat kaikkien naapurien ihmetykseksi. Kuinkahan moni ruuduntakaa nyt toteaa, mitä ne on tai syökö nuo hullut niitä? Kyllä syömme niitä. Suosittelen googlettamaan sanan aronia ja opit paljon uutta. Meidän perheessä aroniat muuttuvat mehuksi ja tänä vuonna sekoitimme siihen vielä mustaviinimarjamehua. Kokonaisuudessaan mehupulloja tuli ruhtinaalliset kymmenen kappaletta sekä yksilitra mehukannuun, kun ei enää pullot riittäneet.

Ja on kyllä niin nam! Suosittelen kaikkia kokeilemaan. Tosin, ei kannata laittaa parhaimpiaan päälle, koska aroniamarja on erittäin värjäävä marja kuten mustikka.


Mehunteon jälkeen sain kuulla siskoltani paikan, josta pääsee poimimaan omenia ja niitähän meillä nyt sitten riittää. Piti oikein ostaa uusi pakastinkin, jotta saadaan kaikki soseet pakastimeen. Mikä ihana tekosyy hankkia jotain uutta meidän jo ennestään täyteen pieneen kolmioomme. Omenia kerätessä huomasin, että minussa asuu edelleen pieni apina.

Vielä olisi muutama säkillinen omenia odottamassa parvekkeella, josko niistä sosetta saisi tehtyä. Tai jotain muuta? Pakastusrasiat ovat jo loppuneet, joten ideoita otetaan vastaan.

Onneksi minulla on yksi kyjy-työkin valmistunut, ettei tämä postaus mene ihan pelkäksi tee-se-itse-oppaaksi. Nimittäin tuubihuivin valmistui hienosti kaksituntia ennen puoltayötä elokuun viimeisenä päivänä.

Tuntuu ja näyttää mukavan lämpöiseltä. Lankana oli puron viimevuotinen väri iltanuotio, jota kului kokonaiset neljä kerää. Puikot kokoa 5. Pidän työstä kovasti. Ohje on periaatteessa Novitan, mutta edellisen työpaikkani eräs asiakas antoi minulle hiukan paremmat mittasuhteet ja silmukkamäärät työn toteutukseen, joten käytin niitä alkuperäisen ohjeen sijaan. Kyjy-työt sivultani löydät linkin alkuperäiseen ohjeeseen, kun juuri nyt laiskottaa sen verran kaivaa ohje jälleen esille ja muistella mistä lehdestä sen löysin. Olisikohan ollut Novita syksy 2009 tai 2010. Mieheltäni tuli mukavan rohkaiseva kommentti huivia kokeillessani, että näytän ihan mummolta. Toivottavasti tämä ei ole ihan koko totuus, koska huivi tuntui mukavalta pitää.

Yksi suru-uutinenkin mahtuu tähän joukkoon. Seuraavaa kyjy-työtä jatkaessani, joustinneulepusero, minulta meni jälleen yksi knit pro puikkko poikki. Kauniisti suoraan eri väristen säleiden suuntaisesti. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta. Knittarit on niin ihanat käyttää, mutta alan pikkuhiljaa menettää hermoni jatkuvien vastoinkäymisten vuoksi. Kertaalleen on pyöröjen muovipiuha irronnut metallista, sukkapuikon terä on ollut karhea ja jäänyt jatkuvasti lankaan kiinni, kaksi puikoista on katkennut, muutamissa on jengat, joilla puikot kiinnitetään kaapeliin, ollut huonot, eikä puikko ole kiristynyt paikalleen. Olikohan vielä jotain muutakin. Voiko olla noin monta sunnuntaikappaletta yhdellä ihmisellä? Niihin on palanut aika paljon rahaa, vaikka olenkin saanut aina vaihdettua uuteen puikkoon myyjän kanssa. Kohta en vain kehtaa näyttää naamaani kyseisessä liikkeessä, luulevat minun vielä huijaavan. En vain viitsisi maksaa samanmoista summaa vaihtaakseni toiseen merkkiin. Huoh. Tätä pohtiessa taidan jatkaa neulomista niillä mitkä vielä ehjiä ovat.

Ja vielä piti ihmettelemäni. Miten teitä lukijoita on käynyt sivuillani jo melkein tuhat?!? Uskomatonta. Vain kolmessa kuukaudessa. Kiitos ja kumarrus. Eikös tuhannelle ole ollut tapana tarjota jotain? Mites se homma oikein menee, sivistäkääs aloittelijaa.

Tossua, tassua ja tanssia

Nyt alkoi kyjyt valmistua. Viime viikolla pesukoneeseen työnnetyt huovutetut lapaset vironvillasta eivät huopuneet sitten niin paljoa, että olisin ollut tyytyväinen, joten tänään ne päätyivät uudelleen käsittelyyn. Tässä lopputulos, suoraan pyykkinarulta:

Väritys osui kohdilleen, vaikka hyvin tarkkana neulojana ei värit täsmää ihan tasan. Onneksi sen verran voin antaa itselleni anteeksi. Ohje on Novitan neulomon galleriasta kopioitu, en valitettavasti nyt muista kenen kirjoittama se oli. Seuraavaksi pitäisikin yrittää pienentää ohjetta lasteni käsiin sopiviksi.

Toinen valmistunut kyjyni on tyttären kerhokassi.

Lankana on seiska veikan sateenkaari -lanka ja yksiväriset seiska veikat perhosissa. Tytär odottaa jo innolla huomista tanssituntia, kun saa kuljettaa ballerina-asunsa hienossa uudessa tanssikassissaan.

Viimoisena on tänään valmistuneet huovutettavat tossut. Odottavat enää pesukoneen käsittelyä.

Lasken ne kuitenkin valmistuneeksi, koska pääsen siirtymään seuraavaan neuletyöhön. Huopasta kului näihin töppösiin melko tarkkaan kaksi kerää eli 198g. Ohje suoraan Novitan sivuilta.

Nyt on kyjyjä valmiina jo, ta-daa, seitsemän! Eli vain 17 jäljellä. Yksi työ on ollut työmatkakäsityönäni jo kolme viikkoa ja kohta se on puolivälissä. Valitettavasti työmatkani pituus on vain noin vartin bussilla, joten siinä ajassa ei juuri ehdi valmista saamaan aikaiseksi. Kotona yritänkin saada enemmän valmista aikaan, mutta meidän pikku poikamme on ollut nyt viikon ilman kipsiä jalassa ja hänen kuntouttamiseensa ja ulkoiluttamiseensa menee iltaisin kaikki aika, jonka jälkeen kaadunkin jo miltei sänkyyn odottamaan seuraavaa työpäivää. Nyt siis unten maille!

Ensimmäinen tunnustukseni

Sain tämän aurinkoisen tunnustukseni täysin yllättäen Neulojattarelta, jonka blogiin eksyin ensimmäistä kertaa. Se olikin mielenkiintoista, koska hänen blogistaan löytyi heti jotain mielenkiintoista. Samanlainen elämäntilanne pienten lasten äitinä saa minut jatkossakin eksymään hänen blogiinsa. Kiitos siis tunnustuksesta!

1. Suosikkiväri: sammalen vihreä

2. Suosikkieläin: marakatti

3. Suosikkinumero:6

4. Suosikki alkoholiton juoma: appelsiinilimu
5. Facebook vai Twitter? Facebook
6. Intohimosi: käsityöt ja vesisateessa lätäköissä hyppiminen
7. Saada vai antaa lahja? antaa

8. Suosikkikuvio: monimutkainen väritettävä kuvio

9. Suosikkiviikonpäivä: perjantai

10. Suosikkikukka: ruusu

En taida ihan kymmentä bloggaajaa pystyä nimetä kerralla, mutta tässä ne, jotka saavat minulta tämän tunnustuksen ansaitusti mielenkiintoisista blogeistaan:

1. Sansui 
2. Hooneule
3. Lankavakka
4. Elämäni käsityöt

Loppuun lisäilen vielä hauskan ja mieltä keventävän musiikkivideon, joka saa minut aina hyvälle tuulelle sen nähdessäni. 

Seuraavassa postauksessa pitäisikin taas olla yksi valmistunut kyjy-työ, joka on tälle iltaa viimeistelyä vaille.

Kyjy päivityksiä

Päivittelin toiselle sivulle aloittamilleni kyjy-töille ohjesivuja niihin töihin joihin sellainen on mahdollista löytää netin kautta. Muutamat töistä ovat perustöitä kuten sukat, joihin ei löydy ohjetta. Lisäksi yhdet sukat toteutan Novitan neulomolaisten tekemästä sukkakirjasta, yksi virkatun liinan ohje on bulgarialaisesta käsityölehdestä ja toinen on kopio jo olemassa olevasta liinasta. Listan töistäni löydät suoraan tästä tai sitten klikkaamalla oikeanpuoleisen listan yläosassa olevaa tekstiä kyjy 2011.

Yksi työ on jälleen valmistunut, huovutetut lapaset. Odotan jännityksellä mitä löydän pesukoneestani tunnin kuluttua ja onnistuvatko lapaset hyvin. Sitä odotellessa voikin jatkaa seuraavaa kyjy-työtä.

Vihdoinkin

En ole sitten tahtonut kirjoitella hetkeen, kun tuntui, ettei ole mitään sanottavaa. Työt alkoivat ja neulontatahti hidastui huomattavasti. Siispä olen neulonut ja purkanut ja taas neulonut ja välillä miettinyt, että onkohan minulla mitään muuta elämää kuin työt ja neuleet. No, onneksi neulominen ei ole tuntunut mitenkään vaikealta tai työläältä, vaikka kaikki vapaa-aika onkin kulunut sen parissa. Mutta, mutta vihdoinkin. Sain valmiiksi ah niin ihanan puuvillapuseroni. Olen tehnyt sitä suurella rakkaudella ja silloinhan työ ei voi olla kuin täydellinen. Siksipä ehdin purkaa työn puoleen väliin päästyäni ja aloittaa alusta. Ja tämä työ on yksi kyjyistä, joten aikaahan ei olisi ollut säädellä monta viikkoa. Silti onnistuin kuluttamaan melkein puolitoista kuukautta työntekoon. Tosin ehdin siinä välissä aloitella kaikki muut 23 kyjy työtä. Mutta yritetäänpä päästä asiaan, tässä tämä ihana luomukseni:

 

Ohjeena oli Novitan Kesä 2010 lehden malli 13. Lankana oli Almiina 8/4, jonka tiheydeksi oli merkattu 27s=10cm. Minulla tuntuu olevan erittäin tasainen käsiala ja saan melkein kaikille langoille aina tiheydeksi 22s=10cm. Niin siis nytkin. Tästä syystä jouduin valitsemaan uudelleen mallin, jonka olin alunperin valinnut työlle. Luonnollisesti Novitan malli oli "hiukan" väljäksi mitoitettu, joten jouduin laskeskelemaan itse tarkat mitat, joiden mukaan työn tein. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ehkä pituutta olisi saanut olla hieman enemmän, mutta se on pikkuseikka. Mutta hyvä tuli ja nyt on neljä kyjyä valmiina.

Ja niistä keskeneräisistä puheenollen. Niitähän riittää.

Työt ovat yhtenä sekamelskana ja melkein kaikista on valmiina vain aloitussilmukat. Työt menevät melkein tasan kahteen ryhmään; virkattaviin ja neulottaviin.

 












Olin ajatellut tehdä enimmäkseen neulottuja töitä ja vain muutaman virkatun, mutta jotenkin noita virkkaustöitä vain kerääntyi. Eipä siinä mitään pahaa ole, riitti puikotkin paremmin. Kaikkein ihaninta oli huomata kasatessani töitä kuvattavaksi, että en ole kangistunut muutaman yksittäiseen väriin, vaan töistä löytyy melkein kaikkea mahdollista ja niin värikästä. Sekin on hienoa, että olen ostanut lankaa ainoastaan yhteen työhön, valkoiseen virkattavaan liinaan. Tämäkin vain siitä syystä, että halusin aloittaa työn lomamatkallamme enkä ollut ottanut tarvittavia tarvikkeita mukaan. Tulipa hyvä tekosyy ostaa hiukan lisää lankaa :)